Arkisto kategoriasta Arvot

Päätöksentekijän tulee olla ihmisen puolella

Tämä aika on armotonta ja kovaa. Elämän kovuus heijastuu myös päätöksentekoon. Saattaa olla, että ihminen unohtuu kaiken taakse. Kylmät pykälät ja kylmät tiskit odottavat ihmisiä. Täytyy seistä monessa jonossa ja monen luukun takana, jotta pärjäisi.

Maailmaan tarvitaa inhimillisyyttä, jossa päätöksenteko ei ole pienen eliitin hommaa, vaan sellaista, mikä palvelee ihmistä. Sellaista inhimillisyyttä, jossa pienen ihmisen ääni kuuluu ja ihminen otetaan todesta – jossa ne ihmiset, jotka on asetettu päättämään meidän asioista ottavat tehtävänsä siinä mielessä vakavasti, etteivät aja omaa etuaan, vaan ajavat yhteistä hyvää.

Meillä on aivan liian paljon varoittavia esimerkkejä siitä, miten asiat eivät saisi mennä. Valitettavan moni poliitikko on ryvettynyt erilaisissa kuvioissa ja ihmisten usko yhteisten asioiden hoitamiseen ja eteenpäin viemiseen on mennyt.

Uskon, että on olemassa toinenkin vaihtoehto. Me voimme tehdä inhimillistä päätöksentekoa ja politiikkaa, jossa ihminen on keskipisteessä, eikä joku ryhmittymä tai puolue. Sen takia on tärkeää, että ihmisen ääni kuuluu. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja tärkeitä päätöksenteon edessä. Päätöksen teko ei saa olla pienten ryhmien etujen ajamista.

Inhimillisyyttä kaivataan päätöksenteossa, joka koskee meidän lapsiamme ja nuoriamme – myöskin perheiden, yksinelävien ja vanhusten kohdalla. Jokaiselle on taattava ihmisarvoinen vanhuus. Vanhuksia ei saa hoitaa sellaisissa kodeissa, joissa ainoastaan kerran pari päivässä heidän perushoitonsa tehdään. Ihmisellä on oikeus inhimilliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen.

Tällaisia juttuja haluan olla ajamassa ja toteuttamassa päätöksenteon ytimessä.

 

 

Tags: , , , , , , ,

Arvot pielessä vai arvot pelissä?

Käsillä olevat eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea arvovaalit. Nyt jos koskaan on aiheellista kysyä, minkä arvojen perustalle maatamme rakennetaan tulevina vuosina.

Suomalaisen Työn Liiton ja Woima-säätiö teetti viime syksynä Suomen ensimmäinen kansallisten arvojen kartoitustutkimuksen.

Taloustutkimuksen syksyllä toteuttamassa kyselyssä noin tuhatta suomalaista pyydettiin nimeämään valmiiksi annetuista vaihtoehdoista kymmenen henkilökohtaista arvoaan. Saman verran nimettiin Suomen tämänhetkisiä kansallisia arvoja ja maamme tavoiteltavia arvoja.

Suomalaisten henkilökohtaisten arvojen kärjessä olivat perinteiset: rehellisyys, välittäminen ja perhe, mutta Suomen nykyarvoiksi useimmat nimesivät byrokratian, työttömyyden ja epävarmuuden tulevaisuudesta.

Yksilön ja yhteiskunnan arvojen ristiriita on huolestuttava. Kysymyksessä on sekä taloudellinen, että yhteiskunnallinen kriisi. Toisaalta ihmisten sosiaalinen omatunto on vahva. Tutkimuksen mukaan yhteiskunnalta toivotaan ennen kaikkea demokratiaa, köyhyyden vähentämistä ja vanhuksista huolehtimista.

Tutkimuksen tekijät arvioivat nyky-Suomen ykkösarvoksi nimetyn byrokratian maan kehitystä rajoittavaksi arvoksi. Raskaan byrokratian keventäminen ja hallinnon valjastamien ihmisiä palvelemaan onkin selkeä tulevaisuuden haaste. Ihmisten juoksuttamien luukulta toiselle on pahimmillaan ihmisarvoa loukkaavaa. Tuloerot ja niihin vahvasti kytköksissä olevat terveyserot ovat Suomen suurin uhka

Näyttää siltä, että 1990-lamasta toipumisen jälkeen kovuus on jäänyt asumaan suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan, vaikka rahaa toisenlaiseenkin toimintaan olisi ollut käytettävissä. Kovuuden ja vaatimusten kasvaessa lisääntyy samanaikaisesti tyytymättömien määrä. Vaalien alla ongelmana ovat yhteiskunnalliset epäkohdat, joille kukaan ei halua antaa kasvojaan. Harvat vaaliehdokkaat puhuvat esimerkiksi perheväkivallasta. Tuntuu siltä, että monia paljon vähäpätöisimpiä aiheita nostetaan esille ja niistä väännetään kättä.

Arvokeskusteluun on todella aihetta. Nykyisen arvotyhjiön keskellä arvot ovat hukassa. Rahanahneus, vallanhimo, kyynärpäätaktiikka ja elintasokilpailu eivät voi olla se perusta, jolle maatamme rakennetaan.

Nyt tarvitaan suunnanmuutosta. Lähimmäisyys, inhimillisyys, usko, toivo ja rakkaus voisivat muodostaa paljon kestävämmän ja luotettavamman arvoperustan. Totta kai arvot punnitaan arjen teoissa eikä kauniissa korulauseissa ja juhlapuheissa. Niiden aika taitaa olla jo viimeinkin ohi. Nyt on aika siirtää teoria käytäntöön.

Tags: , , , , ,

“Uskontoministeri” Wallin ja muslimien rukoushuoneet !

Vaalien läheisyys alkaa näkyä, mitä eriskummallisimmissa huomionhakuisissa poliitikkojen lausunnoissa. RKP:n puheenjohtajan Stefan Wallinin mielestä muslimioppilaille pitäisi tarvittaessa järjestää kouluun rukoustila.  Stefan Wallin tarjoaa puoluettaan suvaitsevaksi vaihtoehdoksi ennakkoluuloja heijastavalle ja suvaitsemattomuutta ajavalle perussuomalaisille.

Wallin olisi valmis tarvittaessa järjestämään esimerkiksi muslimeille oman rukoustilan kouluihin, jos suuri osa koulun oppilaista on tämän uskontokunnan edustajia. Tosin samansuuntaisia heittoja esitti jo syksyllä keskustan varapuheenjohtaja imaamikoulutus-vaateillaan.

Kristittynä ajatusta ei voi noin vain niellä. ”Uskontoministerin” heitto tuntuu käsittämättömältä tilanteessa, jossa samanaikaisesti uskonnonopetuksen asemaa ollaan murentamassa kouluissamme ja seurakuntien päivänavauksia vähentämässä.  Monessa koulussa eivät kristityt oppilaat saa enää pitää rukouspiirejä välitunnilla. Miksi heidän oikeuksistaan ei Wallin ole huolissaan? Pitääkö vähemmistöuskonnolle antaa erityisasema? Entä buddhalaiset, vapaa-ajattelijat, shintolaiset, skeptikot ja saatananpalvojat- pitäisikö suvaitsevaisuuden nimissä tarjota heillekin oma hiljentymishuone. Tähänhän loogisesti Wallinin argumentit johtavat.

Kristityn on uskallettava pitää ääntä oman uskonsa puolesta yhteiskunnassamme. Maailmalla on jo valtavan paljon esimerkkejä kristittyjen vainoista ja syrjinnästä. Kouluissamme on paljon lapsia ja nuoria, joita kiusataan kristillisen vakaumuksen takia. Siksi muslimeille tarjolla olevat etuoikeudet huolestuttavat, etenkin kun tiedetään se todellisuus, että muslimimaissa kristityksi kääntyminen saattaa merkitä kuolemantuomiota. Tuskin esimerkiksi Iranissa kristityillä olisi mitään mahdollisuutta saada kouluissa omaa rukoushuonetta

Nyt jos koskaan eduskuntaan tarvitaan vakaumuksellisia kristittyjä, jotka uskaltavat pitää ääntä kristillisten arvojen puolesta. Wallinin esitys ei varmasti mene läpi. Ehkä se oli enemmänkin populistinen heitto ja huomionhakuinen lausunto sopivasti ennen vaaleja…

P.S. Turussa vaalikadun avajaisissa kuulin erään KD:n ehdokkaan väitteen, että keskustan ehdokasta ei Wallinin kommenttien takia kannata äänestää. Haloo! Aika läpinäkyvää…

Tags: , , , , , ,

Eläkkeitä ei saa leikata!

Tutkimusten mukaan suomalaiset haluavat pitää eläkkeelle siirtymisen alaikärajan ennallaan. Toisaalta suomalaiset haluavat työskennellä vapaaehtoisuuteen perustuen nykyistä pidempään. Nyt tarvitaankin joustoa työaikajärjestelyihin ja työnantajille kohdennettuja kannustimia ikääntyvien palkkaamiseen.

Selkeä tarve seuraavalla vaalikaudella on työeläkkeiden indeksijärjestelmän kehittämiseen. Kaikkein olennaista on työeläkkeiden ostovoiman turvaaminen suhteessa elinkustannusten nousuun.

Vuonna 2011 työeläkkeet nousivat 1,35%, kun puolestaan kuluttajahintaindeksi nousi syyskuussa 2010 1,4%. Vähäisetkin hintojen muutokset vaikuttavat välittömästi heikentäen erityisesti pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Tähän tarvitaan muutosta.

Yksi keino on ns. taitetun indeksin tarkistaminen. Vuoden 1996 alusta lukien yli 65-vuotiaille säädettiin ns. taitettu indeksi, johon tuli palkkaindeksiä 20% ja kuluttajaindeksiä 80%. Ongelmana on ollut se, että taitettu indeksi on jäänyt jälkeen palkkaindeksistä sekä kuluttajaindeksistä.

Asiallista olisikin taitetun indeksin tarkistaminen ja palauttaminen tasolle, jossa siihen sisältyi 50% palkkaindeksiä ja 50% kuluttajaindeksiä. Tällä tavoin osittain turvataan työeläkkeiden ostovoima.

Eläkkeitä ei saa leikata. Seuraavalla vaalikaudella tehtävien ratkaisujen on turvattava eläkeläisten toimeentulo ja ostovoima.

Tags: , , , , ,

Länsirintamalla ei mitään uutta?

Vaalien läheisyys alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua. Markettien edustoilta ja erilaislta markkinoilta alkaa hiljalleen löytyä monenkirjavia kansanedustajaehdokkaita mainoslehtisineen ja oheistuotteineen. Katu-uskottavuutta koitetaan hankkia kaikin keinoin. Ja mikäs siinä. Eihän eduskuntavaaleja ole joka vuosi. Itsekin on nöyrästi lähdettävä liikenteeseen.

Politiikan arvostuksen ollessa näinä aikoina kaikkein alhaisimmillaan, olisi ehkä syytä miettiä kampanjointia ihan uudesta näkökulmasta. Ainakin kalliisiin mainoksiin käytettävät varat voisi lahjoittaa vähävaraisille ja hyväntekeväisyyteen. Ajatelkaapa, millainen summa siitä tulisi, jos kaikki ehdokkaat yksissä tuumin lähtisivät sille tielle! Ei tulisi vaalirahoitussotkuja eikä lahjusskandaaleja. Mutta historia näemmä toistaa itseään. Kaikki taitaa mennä niinkuin ennenkin, tosin pienempien budjettien siivittämänä. Tuskinpa suurella rahalla ja mainonnalla pystyttäisiin eduskuntapaikkaa edes hankkimaan.

Vaaliteematkin taitavat olla aika lailla koluttuja. Kaikkihan haluavat ajaa lasten, nuorten, yksinhuoltajien, perheiden, työttömien ja vanhusten asiaa. Suuria lupauksia on aina ilmassa ennen vaaleja. Lupausten täyttäminen onkin sitten ihan eri asia. Useimmat niistä taitavat unohtua vaalien välisenä aikana. Vastuu kun käsitetään useimmiten jonkun muun, kuin oman itsensä asiaksi. Tottakai on myös niitä, jotka eivät lupaa mitään – mutta kuka sellaista ehdokasta viitsisi äänestää? Äänisaalista tuskin kerätään myöskään leikkauslistoja laatimalla. Siksi puheet vaalien alla ovat monesti varovaisen ympäripyöreitä ja mitäänsanomattoman toisarvoisia. Poliittinen kapulakieli suorastaan kukoistaa.

Toisaalta gallupit ja mielikuvavaikuttaminen ovat muokkaamassa äänestyskäyttäytymistä. Vaalien alla astuvat esiin erilaiset asiantuntijat, jotka arvioivat, kenellä on mahdollisuuksia läpimenoon ja kenellä ei. Ehkäpä juuri nyt käsillä olevien vaalien veikkaaminen onkin aika haasteellinen asia. Kansa kun haluaa aivan varmasti todellista muutosta, jopa enemmän kuin arvoisat asiantuntijamme.

Länsirintamalta voisi näiden vaalien alla kuulua myös jotakin uutta. Ei enää lisää vaalirahasotkuja tai lahjusepäilyjä. Ei edes muunlaista törttöilyä. Olisiko jollakin kanttia tunnustaa olleensa väärässä tai pyytää anteeksi erehdyksiään? Kansa arvostaa varmasti enemmän inhimillistä ihmistä, kuin kaikkien alojen kovettunutta asiantuntijaa. Vai arvostaako?

Tags: , , , ,