Jouni Lehikoinen

Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle :”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Mk.12:34

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana! Ei ole olemassa demilitarisoitua vyöhykettä jossakin Jumalan valtakunnan liepeillä, eräänlaista ”ei kenenkään” maata, jossa ihminen saisi nauttia kultaisen keskitien tuomasta neutraalista suhteesta kristillisyyteen jonkinlaisen ulkopuolisen tarkkailijan roolissa.

Kun arvostettu, ihmisten silmissä moitteeton ja hurskas uskonnollinen johtohenkilö saa Jeesukselta kuulla olevansa lähellä Jumalan valtakuntaa, sanat saattavat kuulostaa lähes loukkaukselta. Mutta Jumala näkee enemmän. Hän lukee ihmistä kuin avointa kirjaa. Jumalan työtä on se, kun hyvästä tehdään syntistä, Jeesusta tarvitsevaa ihmistä. Sen tähden meidän on syytä laskeutua alas norsunluutorneistamme, olivat ne sitten omatekoista hurskautta tai viisautta ja tulla syntisiksi. Kristus kutsuu rakkaudessaan käymään sisälle armon ja anteeksiantamuksen valtakuntaan. Rajalla seisominen ei hyödytä. Lähelläkin ollaan kaukana ja ulkopuolella. Sitä ei Jumala halua kenenkään kohdalla. Saat astua sisälle elämän valtakuntaan.

Jaa kavereille

Mukavuudenhaluiselle ihmiselle elämän pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Pitäisi saada paljon ihan vähällä panoksella. Oikeastaan olisi parasta, jos ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Sen kun vaan olisi ja raha kilahtaisi omaan kirstuun joka kuukausi varmemmin kuin aamun sanomalehti. Mikäs sen parempaa kuin olla oman itsensä herra. Kukaan ei olisi hoputtamassa tai vaatimassa mitään. Kaikessa tietysti helpointa olisi mennä sieltä, missä aita on matalin-ja tehdä se minimisuoritus, jottei rasittaisi itseänsä liikaa. Ja aikaa liikenisi toisten virheiden huomaamiseen ja muuten vain valittamiseen, josta on näet kehittymässä shoppailun ohella uusi suomalais- kansallinen harrastus . Ihmissuhteetkin olisivat vain lyhytaikaisia projekteja, joihin sitoutuminen loppuisi silloin, kun ei enää viitsisi panostaa asioiden mennessä turhan vaativiksi. Erityisesti ihmissuhteissa halutaan aikanamme saavuttaa paljon erittäin vähällä.

Ehkä sittenkin on olemassa toinenkin vaihtoehto. Kaikkein helpoin ja lyhin tie ei välttämättä olekaan se kaikkein paras. Itsensä likoon laittaminen ja vaivannäkö ei olekaan jotakin, mitä tulee kartaa. Useimmiten niiden kautta luodaan jotakin hyvää ja pysyvää. Tyytymättömyyttä syntyy siellä, missä kaikki on ikäänkuin itsestäänselvää ja missä keskitytään vain oman navan tuijottamiseen. Olisiko sittenkin niin, että oikotietä onneen tarjotaan vain aniharvalle? Tai ettei sitä ole edes olemassa? Ehkä ei tulekaan pelätä ja karttaa panostusta ja sitoutumista. Vaikeampi tie saattaa sittenkin olla se parempi vaihtoehto elämän koulussa. Rehellisin keinoin ei paljoa saavuteta vähällä. Sanokoot mainosmiehet mitä tahansa. Elämä onkin ihan toinen juttu. Siihen kannattaa panostaa!

Jaa kavereille

Ikävät uutiset masentavat. Maanjäristykset, nuorten yllättävät poismenot ja ihmisten pahuus hiljentävät. Olemme jo ehkä liiaksi tottuneet huonoihin uutisin ja maailman pimeyteen. Mikään ei enää voi yllättää.

Pitkäperjantai on ajalle paljon tutumpaa kieltä kuin pääsiäinen. Aina löytyy niitä, jotka löytävät elämänsisältönsä toisten vastoinkäymisistä ja niiden penkomisesta.

Hyvyys voi yllättää! Aamuvarhaisella Jeesuksen haudalle kiiruhtaneet naiset eivät voineet uskoa, mikä heitä odotti. Kun Jumala puuttuu asioiden kulkuun, kaikki inhimilliset rajat rikkoutuvat. ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?” oli kysymys, johon he eivät osanneet vastata.

Vastaamattomien kysymysten maailmassa ihminen on sivuroolissa. Jumala toimii, ihminen ihmettelee. Pääsiäinen on konkreettinen osoitus siitä, että Jumalalla on aina viimeinen sanansa sanottavana. Siinä piilee keskeneräisen ja heikon ihmisen toivo.

Kaikki ei olekaan minun varassani, ei edes oman uskoni varassa. Omat onnistumiset eivät sittenkään loppupeleissä ole ratkaisevassa roolissa. Saan luottaa täytettyyn työhön. Siihen ei ole enää mitään lisättävää.

Kristillinen usko syntyi hautausmaalla, tyhjän haudan todellisuuden äärellä. Se on kantanut kristikuntaa vuosituhansien läpi. Vaikeiden aikojen keskellä se on antanut lohtua ja toivoa. Pimeydellä ja pahuudella on voittajansa. Kuoleman on väistyttävä elämän tieltä.

Pääsiäinen saa aikaan elämän ja hyvyyden liikkeen huonojen uutisten maailmaan. Ei ole syytä luovuttaa ja vaipua masennukseen. Kaikki vaikeimmatkin ja ihmissilmin katsottuna ylitsepääsemättömimmätkin esteet on voitettavissa.

Jeesus elää. Se todellisuus kantaa. ”Koska minä elän, tekin saatte elää” on Vapahtajan lupaus En ole sivullinen, vaan osallinen pääsiäisen suureen sanomaan. Eikö siinä ole aihetta riemuun ja iloon yllin kyllin?

Hyvää ja riemullista Vapahtajan ylösnousemusjuhlaa!

Jaa kavereille

Hiljainen viikko pysähdyttää. Ristin tiellä kohtaavat rakkaus ja viha. Jeesuksen elämän päätepisteenä oli Golgata, senaikainen kolkko teloituspaikka, joka varmasti herätti aikalaisissa pelkästään negatiivisia mielikuvia. Pääkallonpaikalla roomalaiset teloittivat kapinoitsijoita ja rikollisia, ihmisiä jotka valtakoneisto luokitteli vaarallisiksi ja vihamielisiksi. Jeesus oli toisenlainen. Hänen valtansa ei ollut ihmisen valtaa. Hän ei toiminut niinkuin valloittajat. Hän oli vapahtaja, joka rakkaudellaan kohtasi ja muutti ihmiselämää.

Hiljainen viikko näyttää ihmisen paikan. Ristin tien varrella löytyy nukkuvat ja pelkurimaisesti pakenevat opetuslapset. Sieltä löytyy vapahtajansa kiroten kieltävä Pietari ja kavaltaja Juudas. Kun Jeesus kulkee kohti Golgataa, hän jää aivan yksin. Ei ihmisestä ole auttajaksi-päinvastoin. Risti kertoo ihmisen vastuksesta Jumalan rakkauteen -siitä, kuinka vaikeaa ihmisen on vastaanottaa ja ymmärtää tuota rakkautta.Ihmisen paikka on ristin juurella. Mutta se on oikea paikka. Siellä saadaan nähdä oma avuttomuus ja heikkous. Sinne saadaan jättää kaikki oma hyvyys ja kerskaus ja nähdä, ettei niistä ole loppupeleissä apuja. Ristin juurelle saadaan jättää kaikki se, mikä painaa ja ahdistaa. Se on uuden alun ja anteeksiantamuksen paikka. Siksi hiljainen viikko ohjaa meitä  juuri tuolle paikalle.

Sanoma ristillä kärsivästä Vapahtajasta on ajallemme käsittämätöntä.  Jumalan Pojan kuolema telotuspaikalla ei sovi menestystä arvostavan maailman kategorioihin. Ihminen olisi suunnitellut asiat toisella tavalla. Mutta silloin ei olisi ollut ristiä, sovitusta ja anteeksiantamusta. Olisi vain ehkä hyvään elämään kannustavaa uskonnollisuutta ja kokoelma elämänohjeita. Siinä kaikki. Onneksi Jumalan suunnitelmat olivat toisenlaiset! Rististä tuli anteeksiantamuksen ja pelastuksen paikka. Risti kertoo karulla ja kauniilla tavalla elämästä-siitä,että minullakin on mahdollisuus armahdukseen ja uuteen alkuun . Näin hiljaisella viikolla saamme hiljentyä ihmettelemään ristin tietä. Mutta samalla saamme laittaa kaiken, koko elämämme, rohkeasti tämän ristikuninkaan varaan. Silloin pitkäperjantain tapahtumat avaavat meille oven pääsiäisen todellisuuteen.

Jaa kavereille