Tämä aika on armotonta ja kovaa. Elämän kovuus heijastuu myös päätöksentekoon. Saattaa olla, että ihminen unohtuu kaiken taakse. Kylmät pykälät ja kylmät tiskit odottavat ihmisiä. Täytyy seistä monessa jonossa ja monen luukun takana, jotta pärjäisi.
Maailmaan tarvitaa inhimillisyyttä, jossa päätöksenteko ei ole pienen eliitin hommaa, vaan sellaista, mikä palvelee ihmistä. Sellaista inhimillisyyttä, jossa pienen ihmisen ääni kuuluu ja ihminen otetaan todesta – jossa ne ihmiset, jotka on asetettu päättämään meidän asioista ottavat tehtävänsä siinä mielessä vakavasti, etteivät aja omaa etuaan, vaan ajavat yhteistä hyvää.
Meillä on aivan liian paljon varoittavia esimerkkejä siitä, miten asiat eivät saisi mennä. Valitettavan moni poliitikko on ryvettynyt erilaisissa kuvioissa ja ihmisten usko yhteisten asioiden hoitamiseen ja eteenpäin viemiseen on mennyt.
Uskon, että on olemassa toinenkin vaihtoehto. Me voimme tehdä inhimillistä päätöksentekoa ja politiikkaa, jossa ihminen on keskipisteessä, eikä joku ryhmittymä tai puolue. Sen takia on tärkeää, että ihmisen ääni kuuluu. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja tärkeitä päätöksenteon edessä. Päätöksen teko ei saa olla pienten ryhmien etujen ajamista.
Inhimillisyyttä kaivataan päätöksenteossa, joka koskee meidän lapsiamme ja nuoriamme – myöskin perheiden, yksinelävien ja vanhusten kohdalla. Jokaiselle on taattava ihmisarvoinen vanhuus. Vanhuksia ei saa hoitaa sellaisissa kodeissa, joissa ainoastaan kerran pari päivässä heidän perushoitonsa tehdään. Ihmisellä on oikeus inhimilliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen.
Tällaisia juttuja haluan olla ajamassa ja toteuttamassa päätöksenteon ytimessä.
Klikkaa ja tykkää
Artikkelit RSS