Elämän aikakausista lapsuus päättyy yhä aikaisemmin ja vanhuus alkaa yhä myöhemmin. Monen nuoremman silmissä jo 50- kymppinen näyttää aika ”kalkkikselta”. Kiire ja vallalla olevat kovat arvot näyttävät muokkaavan jopa elinkaariajatteluamme. Lasten täytyy aivan liian pieninä luopua leikeistään ja hypätä aikuisten maailmaan, siinä määrin ,että joutuvat olemaan liian usein aikuisten ihmissuhdesotkujen pelinappuloina. Kuka takaisi lapsillemme turvallisen lapsuuden ja vanhuksille ihmisarvoisen vanhuuden?
Vanhuuden määritelmä on muutoksessa. Keskimääräisen eliniän kasvettua moni eläkeikäinen tai 70-kymppinen ei koe vielä mitenkään kuuluvansa tähän ryhmään. Eläkeiästä onkin muodostunut selkeästi ns kolmas elämänvaihe, jolloin on mahdollisuus matkustaa, tehdä asioita, joihin ennen ei ollut mahdollisuutta sekä satsata lastenlapsiin. Puheet eläkeiän nostamisesta oudoksuttavat. Eläkeiän nostaminen ei nimittäin ole kenenkään etu. Mielestäni nuorille on pikemminkin annettava tilaisuus työhön. Eläkeläiset ovat oman kortensa kekoon jo kantaneet. Tottakai nytkin on mahdollisuus olla pitempään töissä niillä, jotka niin tahtovat. Eläkkeiden verotus kaipaa myös kovaa remonttia. On kohtuutonta, että monen pieni- ja keskituloisen eläkkeensaajan veroprosentti on korkealla. Samalla uutisoidaan entisten huippujohtajien jopa 70000 euron kuukausieläkkeistä!
Yksi konkreettisimmista vanhuuden määritelmistä on se, ettei enää pärjää yksin kotona. Kotihan on ihmisen paras paikka ja monelle vanhukselle onkin kipeä paikka joutua luopumaan rakkaasta kodista. Monet vanhusten palvelutalot ovatkin vastanneet hyvin tähän haasteeseen, tosin asuminen niissä taitaa monelle pienempituloiselle olla kohtuuttoman kallista. Omaishoitajien merkitys ihmisarvoisessa vanhuudessa on myös valtavan tärkeä.
Yksinäisyys on liian monen vanhemman ihmisen elämän todellisuutta. Ihmisarvoisessa vanhuudessa tarvitaan läsnäoloa, lähimmäisyyttä ja inhimillistä hoitoa. Ns .kolmannen sektorin apu on vielä monin paikoin käyttämätön voimavara. Sieltä voisi löytyä paljon resursseja vaikka ystäväpalveluun. Palvelutaloissa ja hoitopaikoissa tarvitaan lisää henkilökuntaa ,jolla on aikaa. On surullista kuulla tarinoita hoitamattomista vanhuksista. Vanhempi väki on rakentanut työllään tämän maan ja sen hyvinvoinnin. Heitä ei saa jättää heitteille. Me olemme velkaa heille ihmisarvoisen vanhuuden.
Klikkaa ja tykkää
Artikkelit RSS